Vieraskynä: Tuija Kokko
BPS alumni

 

“Alumnina ja perheneuvoston jäsenenä pääsin ilokseni edustamaan BPS:ää Perheyritysten liiton konfliktinhallintaan keskittyvään kevättapahtumaan Kattilahallille 21. maaliskuuta. PL:n tapahtumia kuvaava pintaa syvemmälle menevä ulottuvuus, aitous ja ajatusmalli pitkäjänteisestä, kestävästä omistajuudesta ja kasvusta näkyivät ja tuntuivat myös tässä tilaisuudessa sekä käydyissä puheenvuoroissa tehden seminaarista todella inspiroivan ja ajatuksia herättävän.

Keskustellut asiat tuntuivat periaatteessa itsestään selviltä – tiedolta, jonka olen joko aiemmin kuullut tai joka pitäisi olla ns. maalaisjärkeilyllä luontevaa tietää tai ymmärtää. Jos näin kuitenkin olisi, maailmamme pitäisi olla konfliktivapaa.

Ei epäselviä käytäväpöhinöitä työpaikoilla, ei aseellisia selkkauksia kahden eri aatteellisen ryhmittymän välillä, ei viikon kestävää mökötystä parisuhteessa tai verisiä perintöriitoja nahkasohvista, joita kukaan ei alun perin edes halunnut.

 

Konfliktit tai vastaavasti tilanteiden toimivuus johtuvat ihmisistä; jokaisen meidän erilaisuudesta ja siitä, kuinka toimimme yhdessä.

 

Susijengin päävalmentaja Henrik Dettmann kuvasi mielestäni tätä dynamiikkaa varsin tuoreella havainnollistamisella. Jos toinen on delfiinin kaltainen, luotettava ja etabloituneita sääntöjä noudattava, vakiintuneessa ryhmässä etenevä luonne ja toinen, aivan eri luonnetta ja käyttäytymistä edustava perhonen, voi delfiini kaikkine hyvine puolineen näyttäytyäkin kankeasti liikkuvana norsuna perhosen perspektiivistä.

Oli kyse sitten urheilujengistä, pörssilistatusta organisaatiosta tai valtiosta, on perustavanlaatuinen toimintadynamiikka sama – kukin yksikkö koostuu ihmisistä, jotka tekevät päätökset, saavat asiat etenemään tai aikaan konfliktin. Sama logiikka toimii esimerkiksi valtion sisällä että valtioiden kesken. Lohdullista kuitenkin on, kuten CMI:n Hussein al-Taeen mainitsemana tilaisuudessakin todettiin: kaikki konfliktit ovat ihmiset aiheuttamia, mutta sen myötä myös ihmisten ratkaistavissa. Mieleeni jäi myös al-Taeen mainitsema keino konfliktien ratkaisuun – yksinkertaisesti konfliktin nimeäminen. Usein osapuolet pääsevät tämän jälkeen keskusteluun; tämä skaalautuu suhteessa konfliktin kokoon.

 

Konfliktien hallitsemisen keinoksi tallensin mieleeni myös valtakunnansovittelija Minna Helteen mainitseman ”kuuntele, kysy ja älä oleta mitään”.

 

Niin – aika perustotuuksien äärellä ollaan, mutta selkeästi minän ja sinän yhteensovittamisen hetkellä tämä varsin tehokkaasti monessa tilanteessa unohtuu. Myös Helteen mainitsema ajatus meitä usein ohjaavasta voittamisen halusta ja tavoittelusta sai ajattelemaan: nimittäin voittamalla menettää usein mahdollisuuden parhaaseen lopputulokseen.

Lause on todellakin niin napakymppi tavoiteltaessa erityisesti rakentavaa, pitkäjänteistä yhteistyötä, josta kaikki osapuolet hyötyvät ja jonka lopputulos on enemmän kuin yksittäiset osapuolet pystyisivät yksinään saavuttamaan.  Tämän takiahan meillä on parisuhteita, organisaatioita, valtioita, joukkueita, kauppajärjestöjä, etujärjestöjä, puolueita – skaalautuvuus on nähtävissä jälleen myös tässä.

Konfliktinhallinnassa luottamus ja arvostus ovat kivijalka millekään syväluotaavammalle yhteistyölle. Dettmannin sanoin ”syötä pallo vapaalle pelaajalle”. Jokainen pelaaja on siis syötön arvoinen ja muodostaa oman merkittävän roolinsa tekemisessä. Myös Dettmannin esiintuomissa ammattipelaajan odotuksissa valmentajalleen korostuu arvostus: 40 % pelaajista odottaa valmentajan kunnioittavan pelaajaa. Toisen ylivoimaisen osuuden (37 %) muodostaa kommunikaatiokyky. Vasta kolmantena, yllättävän pienellä osuudella (13 %) tulee itse pelin osaaminen. Näillä opeilla ja lisättynä vielä muistisäännöllä eläinkunnan monimuotoisuudesta esimerkiksi moni esimiesasemassa oleva pääsisi jo pitkälle halutessaan siivittää tiiminsä kestäviin tuloksiin.

Valtakunnansovittelija Helle mainitsi tilaisuudessa myös empatiakyvyn tärkeyden ja sen merkityksen esimerkiksi huippujohtajan ominaisuutena. Esille tuotiin myös fakta, että liian usein empatiakyky yhtäläistetään virheellisesti kiltteyteen – nämä kaksi ominaisuutta eivät suinkaan ole synonyymejä. Itse miellän empatiakyvyn lähtökohdaksi kaikelle hedelmälliselle yhteistyölle. Jos et pysty ymmärtämään toisen osapuolen näkemystä tai tuntemusta, rakentava yhteistyö tai konfliktinhallinta menettävät edellytykset parhaaseen mahdolliseen lopputulokseen.

Konfliktin seurauksena tilanne saattaa johtaa myös siihen, että jotain entistä pyyhkiytyy pois ja uutta syntyy tilalle. Tämä kuultiin päivän perheyritystarinassa. Ennakoivana keinona konfliktinhallinnalle on mahdollista käyttöönottaa myös tilanteen kannalta relevantteja mittareita. Organisaatiotasolla katsottuna esimerkiksi hallitustyöskentelyn mittarointi ja red flag -ajattelun tuominen toimintaan tuotiin esille keskustelussa.

Skaalautuvuus oli selkeä oppi, jonka poimin mukaan konflikteihin ja niiden hallintaan liittyen – tätä olen myös tässä bloggauksessa tuonut esille läpi tekstin. Skaalautuvuuden voisi nähdä myös dominomaisempana efektinä kestävässä konfliktinhallinnassa: isomman konfliktin saaminen hallintaan vaikuttaa vakauttavasti myös pienemmän kontekstin konfliktiin. Pienenä Suomena meillä on mielestäni käsittämättömän hienoa osaamista, näkyvyyttä ja referenssejä globaalista konfliktinhallinnasta presidentti Martti Ahtisaaren ja hänen perustamansa CMI-järjestön kautta. Presidentti Ahtisaaren tuodessa tilaisuuden alussa kuulumiset New Yorkin matkalta ja muistellessa tapahtumia taaksepäin menneiltä vuosilta mietin, että kuinka globaalien tapahtumien ytimessä olemmekaan. Tällaisen kansainvälisen näkyvyyden säilyttäminen konfliktinhallinnassa tulisi ehdottomasti varmistaa ja ennen kaikkea kasvattaa Suomeen liitettyä mainetta puolueettomana, globaalien konfliktienhallinnan osaajana.

 

Oman näkemykseni mukaan konfliktinhallinnassa arvojen merkitys testautetaan, sillä konflikteja tulee jossain muodossa aina syntymään yhdistettäessä joukko ihmisiä yhteen.

 

Konfliktitilanteissa päästään näkemään, ovatko arvot pelkkää salahelinää vai onko niissä todellista pohjaa – kuinka hyvin arvot ovat omaksuttu esimerkiksi kyseessä olevassa organisaatiossa ja kuinka niiden takana lopulta seistään. Teothan ovat lopulta mitkä merkitsevät, eivät sanat. Olen ylpeydellä ja hatunnostolla seurannut BPS:n meininkiä, joka näyttää olevan todella aitoa. Tiedän, että omistajat ja johto aidosti välittävät jokaisen hyvinvoinnista ja haluavat luoda organisaation, jossa kukin yksilönä pääsee parhaimmilleen. Onkin ollut upeata seurata, että arvot näyttävät todella jalkautuneen jokapäiväiseen tekemiseen ja toimintaa viedään niiden kautta eteenpäin. Arvomaailmasta lähtevä draivi on kaikista voittamattomin – nimittäin näin perustavanlaatuisessa asiassa ei mielestäni päde sanonta ”Fake it ´til you make it.”

Konfliktinhallinnassa pyrin jatkossa itse muistamaan seuraavat ohjesäännöt – aloittaen vaikka omasta parisuhteesta 😉

  • Konfliktit sekä niiden hallinta skaalautuvat
  • Rakentava eteneminen edellyttää osapuolilta kommunikointivalmiuksia, empatiakykyä sekä halua kunnioittaa ja arvostaa toista osapuolta
  • Olettamalla tai pyrkimällä pelkästään voittamaan ei koskaan pääse parhaaseen mahdolliseen lopputulokseen

 

Aurinkoista ja konfliktivapaata kesän odotusta toivottelee,

Tuija”

Tuija Kokko on entinen BPS-läinen ja naimissa BPS:n CTO:n Tommi Luodon kanssa. Perheneuvoston kautta hän on luonnollisesti linkitettynä BPS:ään, vaikkei hän päivittäisessä operatiivisessa toiminnassa tai strategisessa päätöksenteossa olekaan mukana. 

 

Avainsanat:#bpsspirit #bpsalumni #perheneuvosto #yhteistyö #arvomaailma #perheyritys